Tää biisi jää soimaan sun päähän, tää biisi jää soimaan sun päähän…

Usein harrastaessani kestävyysurheilua jokin kappale alkaa soimaan päässäni. Se saattaa olla jokin lähiaikoina kuulemani, tai jokin ympäristön ärsykkeen aikaansaama kappale. Esimerkkinä mainittakoon vaikka vesisade: minulla voi alkaa soimaan päässäni “It’s raining men” tai “Sataa sataa ropisee”.

Suoritteen aikana koen, että tästä hokemasta (koska se on usein juuri sitä: hoen ja toistan yhtä ja samaa pätkää uudestaan ja uudestaan) on hyötyä; Kun tulee pitkä ja raskas ylämäki tai jalka painaa erityisen paljon, keskittymällä hokemaan jaksan eteenpäin ja vien aivoiltani huomion raskaudesta.

Urheilun jälkeen tällä on vastakkainen vaikutus: oltuani tunnin lenkillä, ja hoettuani yhtä ja samaa pätkää päässäni ikuisena silmukkana, ei hokema häivy, vaan jää kummittelemaan. Jos en aktiivisesti ajattele jotain “sanallista” asiaa vaan yritän keskittyä johonkin kuulemaani, tuntemaani tai näkemääni asiaan, tunkee tämä hokema aina pinnalle. Se on hyvin ärsyttävää.

Päinvastaisena ilmiönä mainittakoon jokin tiukkaa keskittymistä ja lyhyttä puristusta vaativa urheilu, kuten boulderointi tai kiipeily. Toisinaan huomaan kiipeilyn jälkeen kotiin palatessani mieleni olevan hyvin levollinen. Päässäni ei pyöri mitään kappaleita, huolet ja murheet pysyvät poissa, ja huomaan ympärilläni tapahtuvia asioita, kuten linnun laulua ja keväisten kasvien vihreyttä.

Pitänee kiipeillä useammin.

-J